Se on sitten 13 päivä  ja perjantai.. ja ensimmäinen vapaa lyhennetystä työviikosta.

Minulle tuo 13 päivä on aina ollut onnenpäivä..edesmenneet mummuni ja isäni olivat

syntyneet 13 pv ja minun rakas aviomies on syntynyt 13 pv..niin ei sitä voi sanoa

huonon onnen päiväksi. Vai...

Toisekseen minulla on tämän ensimmäinen vapaa kanssa ollut  jostakin kumman

syystä pieni "kriisinpoikanen". Huono omatunto meinaa ottaa minusta valtaa..olenhan

aina ollut ns. koko viikon työläinen. Olen tsempannut itseäni, että tätähän

olen halunnut..enempi vapaata ja tekemisen iloa omiin harrastuksiini. Olen ihan

hölmö, kun tunnen huonoa omaatuntoa töiden tekemättömyydestä.

Oma äitini aina painotti niin kovasti työntekemistä sekä sitä, että kun on saanut töitä

niin niistä ei saa valittaa eikä vikistä...melkein kuulen hänen äänensä nuhtelemassa

minua:). Olen miettinyt sitäkin miten omien vanhempien neuvot ja sanomiset

ovat piintyneet syvälle sisinpään ja nousevat vieläkin ohjeistamaan elämää näin

vanhempanakin. Nyt on aika lopettaa vikinät ja alkaa suunnittelemaan mitä

kaikkea kivaa voin nyt tehdä.

Esittelen nyt sitten pikkuisen joululahjan

Pupu pirteä!

Lahjansaajakin on pirteä pikku-neiti ja kohta 3 kk:n ikäinen.

Oikein hyvää perjantaita ja 13 päivää sinulle.

Kiitos vierailustasi ja kivoista kommenteistasi.

Tervetuloa uudelleen!